Kirjassa oli monta kohtaa, jotka herättivät minussa tunteita. Pääosin tunsin myötätuntoa Makkea kohtaan hänen huonon olonsa takia. Kuten liiallinen alkoholin juominen ja Makken oma kamppailu elämänsä kanssa.
Myös kirjassa Makke mainitsi että koulun takia mietti jopa itsemurhaa, sillä tunsi itsensä vääräksi. Olihan hän poika, joka oli syntynyt tytön kehoon. Se kohta herätti lähinnä surua, mielestäni kenenkään ei pitäisi ajatella itsestään että on arvoton tai että kuolema on ainoa keino asioiden paranemiseen.
Kuitenkin tunsin lukiessani iloa ja onnellisuutta myös. Uskaltaisin väittää että vahvimpia tunteita herättävät kohdat olivat ne, kun Makken äiti soitti hänelle ja sanoi auttavansa ja haluavansa hänelle vain parasta. Kohdan jälkeen Makkelle alkoi prosessi, joka todellakin laittoi hyvälle mielelle.