Kirja oli kirjoitettu minäkertojassa, mikä oli isoin asia joka sai kirjan tuntumaan uskottavalta. Myös se, että kirjassa mainitut paikat ovat olemassa.
Kirjassa oli käytetty myös yleiskieltä ja stadin slangin tyylistä kirjoitusta muutamassa kohdassa sai kirjan tuntumaan todenmukaisemmalta kuin täysin kirjakieltä oleva teksti. Sen lisäksi, että päähenkilö oli suureksi osaksi kirjassa alle 20 vuotias, toi todellisuuden tuntua kirjoitustyylin ja kertojan lisäksi.
Kirjassa ainoat kohdat jossa tarina tuntui epäuskottavalta, oli loppu. Kyllä suomessa sukupuolen vaihto on oikea asia ja nimen vaihto ja henkilötunnuksen vaihto, mutta kirjassa nämä asiat tapahtuivat liian nopeasti. Sekä miten Makke sai niin hyvin töitä, toi hieman epäuskottavuuden tunnetta lukiessa.
Kuitenkin, nämä asiat tulivat esiin vasta kirjan loppupuolella. Sekä kirjan todentuntua lisäsi se, että kirjan takakannessa luki kirjan perustuvan Marja Björkin (kirjan kirjailija) oman pojan kokemuksiin.