Kirjassa käytetään minäkertojaa. Kirja kerrotaan siis Makken näkökulmasta, hieman muistelmien tyylisesti. Kirjan kertojatyyli vaikuttaa tässä kirjassa ainoalta oikealta tyyliltä.
Kirja tuntui henkilökohtaisemmalta minäkertojan takia ja tuntui, kuin olisi päässyt kertojan, tässä tapauksessa päähenkilön, ajatuksiin sisälle. Tuntui siltä, että pystyisi samaistumaan häneen tietyllä tasolla.
Tapahtumia olisi varmasti kuvailtu aivan eri tavalla jos olisi ollut jokin muu kertoja. Mutta uskaltaisin väittää ettei se silloin olisi edes sama kirja. Toisaalta, eri kertojalla voisi huomata joitakin kohtia mitä minäkertoja ei kertonut kirjassa.
Olisihan se ollut mielenkiintoista jos vaikka olisi ollut kaikkitietävä kertoja. Silloin olisi myös päässyt lukemaan enemmän muidenkin henkilöiden tekemisistä ja ajatuksista. Vaikkapa Aaronista olisi voinut lukea hänen ajatuksiaan Makkesta, sillä he eivät vaikuttaneet kovin läheisiltä loppukirjaa kohti.