”Ole vain rohkeasti oma itsesi”, se sanoi. ”Vaikka helppoa se ei ole. Mä olen lukenut netistä näistä asioista. Ei me kauhean harvinaisia olla. Olisi hyvä, Jos sä tuntisit jonkun joka tietää mitä tämä on, jos sä et itse tiedä ja tuntuu, että olet yksin. Me voidaan mesettää. Koulussa meidän ei kannata tuntea, ettei sua kiusata”
Kirjan uskottavuus
Kirja oli kirjoitettu minäkertojassa, mikä oli isoin asia joka sai kirjan tuntumaan uskottavalta. Myös se, että kirjassa mainitut paikat ovat olemassa.
Kirjassa oli käytetty myös yleiskieltä ja stadin slangin tyylistä kirjoitusta muutamassa kohdassa sai kirjan tuntumaan todenmukaisemmalta kuin täysin kirjakieltä oleva teksti. Sen lisäksi, että päähenkilö oli suureksi osaksi kirjassa alle 20 vuotias, toi todellisuuden tuntua kirjoitustyylin ja kertojan lisäksi.
Kirjassa ainoat kohdat jossa tarina tuntui epäuskottavalta, oli loppu. Kyllä suomessa sukupuolen vaihto on oikea asia ja nimen vaihto ja henkilötunnuksen vaihto, mutta kirjassa nämä asiat tapahtuivat liian nopeasti. Sekä miten Makke sai niin hyvin töitä, toi hieman epäuskottavuuden tunnetta lukiessa.
Kuitenkin, nämä asiat tulivat esiin vasta kirjan loppupuolella. Sekä kirjan todentuntua lisäsi se, että kirjan takakannessa luki kirjan perustuvan Marja Björkin (kirjan kirjailija) oman pojan kokemuksiin.
Kirjan lukijaa koskettavimmat kohdat
Kirjassa oli monta kohtaa, jotka herättivät minussa tunteita. Pääosin tunsin myötätuntoa Makkea kohtaan hänen huonon olonsa takia. Kuten liiallinen alkoholin juominen ja Makken oma kamppailu elämänsä kanssa.
Myös kirjassa Makke mainitsi että koulun takia mietti jopa itsemurhaa, sillä tunsi itsensä vääräksi. Olihan hän poika, joka oli syntynyt tytön kehoon. Se kohta herätti lähinnä surua, mielestäni kenenkään ei pitäisi ajatella itsestään että on arvoton tai että kuolema on ainoa keino asioiden paranemiseen.
Kuitenkin tunsin lukiessani iloa ja onnellisuutta myös. Uskaltaisin väittää että vahvimpia tunteita herättävät kohdat olivat ne, kun Makken äiti soitti hänelle ja sanoi auttavansa ja haluavansa hänelle vain parasta. Kohdan jälkeen Makkelle alkoi prosessi, joka todellakin laittoi hyvälle mielelle.
Kirjan kertoja
Kirjassa käytetään minäkertojaa. Kirja kerrotaan siis Makken näkökulmasta, hieman muistelmien tyylisesti. Kirjan kertojatyyli vaikuttaa tässä kirjassa ainoalta oikealta tyyliltä.
Kirja tuntui henkilökohtaisemmalta minäkertojan takia ja tuntui, kuin olisi päässyt kertojan, tässä tapauksessa päähenkilön, ajatuksiin sisälle. Tuntui siltä, että pystyisi samaistumaan häneen tietyllä tasolla.
Tapahtumia olisi varmasti kuvailtu aivan eri tavalla jos olisi ollut jokin muu kertoja. Mutta uskaltaisin väittää ettei se silloin olisi edes sama kirja. Toisaalta, eri kertojalla voisi huomata joitakin kohtia mitä minäkertoja ei kertonut kirjassa.
Olisihan se ollut mielenkiintoista jos vaikka olisi ollut kaikkitietävä kertoja. Silloin olisi myös päässyt lukemaan enemmän muidenkin henkilöiden tekemisistä ja ajatuksista. Vaikkapa Aaronista olisi voinut lukea hänen ajatuksiaan Makkesta, sillä he eivät vaikuttaneet kovin läheisiltä loppukirjaa kohti.
Makken valinnat kirjassa
Kirjassa Makken valinnat olivat osittain erittäin kyseenalaisia. Loppua kohti hänen valintansa paranivat samalla kun hän vanheni.
Ensimmäisiä merkittäviä valintoja jotka hyppäsivät esille kirjassa, olivat poikienvaatteiden ostaminen eikä tyttöjen sekä hiuksien leikkaaminen lyhyeksi. Mielestäni vaatteita ei saisi määritellä sukupuolen mukaan, ja hiuksien leikkaamisessa henkilö kenen päässä hiukset ovat saisi päättää mitä niille tehdään.
Näiden jälkeen seuraavia valintoja olivat ylä-astella alkanut tupakanpoltto, ja kahden vuoden eristäytyminen sosiaalisesta elämästä. Kumpikaan asioista ei mielestäni ole hyvä asia, tai edes tervettä. Mutta kuitenkin ymmärrettävää, varsinkin kun Makkea ahdisti todella paljon kirjan perusteella.
Myöhemmin hän valitsi aloittaa salilla käymisen ja alkoholin liiallisen juomisen. Alkoholin liiallinen käyttö loppui kuitenkin, joka on hyvä asia, ja hän löysi itsensä. Lopulta tärkein päätös oli aloittaa virallinen sukupuolen vaihdos, joka oli mielestäni Makken tärkein päästö. Kuin myös nimen muuttaminen Marionista Miroksi virallisesti.
Kirjan päähenkilö, Makke
Jos saisin tavata kirjan päähenkilön , Makken, haluaisin tavata hänet hänen ollessaan minun ikäiseni eli hänen ollessaan 16-vuotias. Mahdollisesti jossakin Helsingin kahvilassa, vaikka Kampin Starbucksissa. Tarjoaisin hänelle kahvit.
Olisi todella siistiä jos pääsisi tapaamaan hänet, juuri tuon ikäisenä. Olisin voinut auttaa Makkea hänen identiteetti ongelmassaan. Tuollaisissa asioissa on nimittäin erittäin kamalaa jos joutuu olemaan yksin.
Myös mahdollisesti olisi oikein ja hyvä jos Makkelle olisi tuon ikäisenä kerrottu vielä kerran, ettei hän ole ongelmansa kanssa yksin. Että hän voisi jonakin päivänä olla vielä onnellinen, eikä olisi tarvinnut alkaa tehdä niin sanottuja rikollisuuksia.
Kuitenkin siinä samassa kun olisimme olleet kahvilla, ja olisin puhunut edellä mainituista asioista, olisin myös halunnut tavata koko Makken sen hetkisen perheen. Olisin halunnut auttaa heitä ymmärtämään Makken sen hetkistä tilannetta.
Kirjan keskeisimmät henkilöt.
Kirjan Poika (Marja Björk, 2013) keskeisimpinä henkilöinä pysyi koko kirjan aikana samat kolme henkilöä. Kirjan päähenkilö Makke, hänen äitinsä Tuija sekä isoveli Aaron.
Makken, eli Marionin, ja Aaronin isä mainitaan kirjan alussa sekä myöhemmin kirjassa. Hän ei ole tarinassa mukana varsinaisesti sillä hänestä kerrottiin jo kirjan alussa, että hän oli kuollut. Myöhemmin kirjassa mukaan ilmestyy uusi isäpuoli, Rolle. Hänestä tulee aktiivisesti mukana oleva henkilö.
Siellä täällä kirjassa näkyy myös muitakin nimiä ja henkilöitä. Makken kolme tyttöystävää, joista isoveli Aaron ei kovin pitänyt. Myös poikien kaveriporukoista mainitaan muutamia nimiä, vaikka he eivät olleet niin keskeisiä hahmoja kirjassa.
Kuitenkin koko kirjassa oli kokoajan kolme tärkeintä henkilöä jotka pysyivät samoina. Ne olivat Makke, Aaron ja heidän äitinsä.